Kyrö Distillery valmistaa suomalaista giniä ja ruisviskiä Isossakyrössä. Korona-ajan lomautukset saatiin perutuiksi, kun yritys valjasti tislaamon nopeasti Kyrö-käsidesin valmistukseen. Elokuussa markkinoille saatiin kauan odotettu ruisviski.
– Alussa polkumme näytti melko varjoiselta, emmekä todellakaan tienneet, voisimmeko joskus päästä kaikki omaan yritykseen töihin. Päätislaajamme Kalle (Valkonen) aloitti yrityksen ensimmäisenä työntekijänä ja ryhtyi rakentamaan tislaamoa Isoonkyröön. Hän teki töitä yötä päivää, ja me muut autoimme missä pystyimme. Vanhoissa työpaikoissa oli pakko pysyä rahan takia, kertoo toimitusjohtaja Miika Lipiäinen Kyrö Distilleryn alkuvaiheista.
Samalla perustajaporukka opetteli tislaamisen jaloa taitoa muissa yrityksissä ulkomaita myötä: Tanskassa, Hollannissa ja Skotlannissa.
– Tislaaminen on vielä pitkälle vanhaa käsityöläisyyden, mestarien ja kisällien, maailmaa. Arvostan sitä.
Koronakevät rajoituksineen oli kova isku yritykselle. – Maalis-, huhti- ja toukokuun alku olivat meille melko jäätävää aikaa baarien suljettua ovensa. Pelastukseksemme koitui Kyrö käsidesi, joka ideoitiin ja jonka valmistukseen ryhdyttiin tosi nopeasti. Se oli loistava esimerkki siitä, mihin tämä porukka pystyy parhaimmillaan.
Tuotteelle piti saada sielu
Kyrö Distilleryn perusajatus oli tuottaa ruisviskiä, mutta viskin valmistumista odoteltaessa yritys ryhtyi valmistamaan myös giniä, jonka nykyinen versio saatiin valmiiksi vuonna 2014. – Lähdimme rakentamaan Napue-giniämme nollasta eli tuotteen sielusta. Suomalainen kesäpäivä pullossa oli Pohjantähtemme, jota lähdimme seuraamaan.
Kansainvälinen alkoholimarkkina on vaikea kuvio hallittavaksi. – Ala on vahvasti reguloitua. Joka maassa on omat verotusta, saatavuutta, markkinointia ja viestintää koskevat sääntönsä jopa EU:n sisällä.
Kyrö Distilleryssä päätettiin toimia hyvin epäsuomalaisesti siinä mielessä, että vielä että vielä kehitysprosessissa olevan ginin eri versioita vietiin baarimestarien, kokkien ja kuluttajien kokeiltavaksi markkinoille. – Teimme itse asiassa ginistä 80 eri versiota ennen kuin saimme lopullisen tuotteen valmiiksi. Jouduimme opettelemaan koko homman kantapään kautta.
Sama testauskäytäntö toistui viskin kanssa, joka saatiin vihdoin markkinoille elokuun puolivälissä koronavuonna 2020 pitkän, 2014 alkaneen kypsytysprosessin jälkeen.
Töitä on tehty paljon
Ginin markkinaponnisteluja joudutti vuonna 2015 voitto kansainvälisessä Wine and Spirits Competionin Gin and Tonic -sarjassa. – Englannista soitettiin ja kerrottiin, että ”emme ole koskaan kuulleetkaan teistä, mutta nyt kannattaa ryhtyä toimittamaan pulloja, sillä voititte kilpailun”. Voitto oli shokki.
Miika Lipiäinen teki alussa kaiken myyntityön yksin. – Myin giniä Skodan perästä eri baareille. Kollegani Jouni (Ritola), joka teki siihen aikaan vielä töitä omassa logistiikkafirmassaan, kuljetti ginilaatikoita asiakkaille esikoisen lastenrattaiden alaosassa.
Yrityksen perustajaporukan jäsenet tulevat kaikki eri aloilta. Esimerkiksi Miika Lipiäinen oli aiemmin töissä lääketeollisuudessa. – Olemme tehneet nyt 8 vuotta yhdessä töitä pääosin sopuisasti. Töitä on tehty todella paljon, ja Kyrö Distillery onkin kasvanut 40 hengen yritykseksi.
– Mietimme tällä hetkellä paljon sitä, minkälainen on paras mahdollinen työskentelympäristö, jossa kaikki voivat hyvin ja jaksavat tehdä töitä. Meitä on ollut viisi perustajaa kirittämässä toisiamme koko ajan, ja olemme laittaneet tähän koko persoonamme. Meidän pitää ymmärtää, että emme voi vaatia kaikilta samaa.
Taustalla Napuen taistelu
Yrityksen alun rahoitus hoidettiin henkilökohtaisilla lainoilla, joiden päälle otettiin uutta lainaa. – Onneksi paikallispankki uskoo nykyään meihin, ja muutamia ei-julkisia sijoituskierroksiakin olemme tehneet. Perustajilla on edelleen halussaan reilu enemmistö firmasta.
Yritystä kehitetään pitkällä aikajänteellä. – Toivomme jättävämme tuleville sukupolville suomalaisen brändibisneksen, teemme tätä evergreen-meiningillä. Minusta suomalaisia brändejä on myyty liikaa ulkomaille. Me ainakin pyrimme siihen, että yrityksemme voisi pysyä itsenäisessä omistuksessa.
Kyrö Napue Giniä viedään tällä hetkellä 28 maahan. Nimensä gini sai tislaamon vieressä sijaitsevasta 1700-luvulla käydyn Suuren pohjan sodan Napuen taistelun muistomerkistä. Samasta muistomerkistä on myös otettu pullon kirjasinmuoto, fontti.
– Juomilla on pitkä sisäinen arvoketju, joka lähtee siitä, että keskustelemme isokyröläisen rukiinkasvattajan kanssa satonäkymistä, ja ketju päättyy valmiin juoman maistattamiseen lontoolaisessa baarissa. Suomi tuo meille kontekstin, ja Isokyrö merkitsee aitoja juuria. Brändin ydin on kuitenkin tuotteessa, se on tavallaan meidän pääsylippu näihin kisoihin.
Viskiä omilla ehdoilla
Tätä juttua kirjoitettaessa Kyrö Distilleryn viski on ollut markkinoilla pari viikkoa. – Se on saanut hyvän vastaanoton Suomessa ja ainakin Saksassa. Saksan markkina näyttää jopa niin hyvältä, että yksi perustajaporukan jäsen muutti sinne. Tavoitteena on, että saamme tänä vuonna markkinoille 20 000 pulloa. Ginin tuotanto on tällä hetkellä noin 500 000 pulloa vuodessa.
Viskipullon muoto ja tekstin fontti ovat lähellä gini- ja käsidesipulloa. Pullojen pitää erottua viinahyllystä rohkeudellaan, mutta mahtailla ei haluta, kertoo Miika yrityksen suunnittelufilosofiasta.
– Viskinvalmistus pitää nöyränä ja opettaa. Vaikka kuinka haluttaisiin lisää pulloja markkinoille huomiseksi, se ei yksinkertaisesti onnistu, sillä juoman valmistus kestää vähintään kolme vuotta.
Yrityksen ideana on luoda uutta modernia viskikulttuuria, arkipäiväistää viski positiivisella tavalla. – Teimme viskin aivan omilla ehdoillamme. Meistä viskinjuonti ei vaadi seremoniaa tai tiettyä osaamista. Olennaista on, miten kuluttaja saa juomaan henkilökohtaisen suhteen.
Miikan mielestä Suomi on hoitanut hyvin korona-ajan sekä terveydellisesti että taloudellisesti. – Ihmiset esimerkiksi tietävät, että heidän ei tarvitse pelätä vaikkapa baariin tai ravintolaan menoa. Keskimäärin ihmiset käyttäytyvät niissä hyvinkin vastuullisesti. Yhdysvaltojen baarimyynti on edelleen lamassa, ja voi olla, että baarien ja ravintoloiden tilanne on pitkään vaakalaudalla.
Teksti ja kuvat: Tiina Ruulio