Tuli tarve mennä kirjakauppaan ja ostaa viime vuonna ilmestynyt Juhani Lindholmin uusi käännös Mark Twainin klassikosta Huckleberry Finnin seikkailut. Pidin sitä sopivana lahjana eräälle vastavalmistuneelle nuorelle maisterille. Ajattelin saavani hänestä sitten joskus hyvän keskustelukumppanin esimerkiksi siitä, olisiko hänen mielestään Lindholmin pitänyt suomentaa kirjassa tavattoman usein esiintyvä sana ”nigger” vaikkapa ”mustaksi” tai ”orjaksi”, kuten oli tehty USA:ssa vuonna 2011 ilmestyneessä Huckin uudessa painoksessa.
Uusi Siltalan julkaisema käännös Mark Twainin Huckleberry Finnistä.
Lindholmhan pitäytyy käännöksessään tiukasti sanaan ”neekeri”. Minusta se on aivan oikein, niin hävyttömältä kuin se nykysuomessa kuulostaakin. Se nyt kumminkin vain sattui olemaan Yhdysvaltain 1800-luvun atmosfäärissä mustasta ihmisestä ehdottomasti yleisimmin käytetty sana.
Mutta ei siitä sen enempää vaan siitä, että ostoprosessi ei ollut ihan niin helppo kuin olin kuvitellut.
Helsingissähän on kaksi suurta ja vielä viime vuosituhannen lopussa toistensa kanssa tasaveroisesti johtavan kirjakaupan statuksesta tappelevaa putiikkia, nykyisin Bonnierin omistama Akateeminen Kirjakauppa ja Otavan Suomalainen Kirjakauppa. Tämä otteluhan päättyi sitten jälkimmäisen selkävoittoon, kun Stockmann kerran ikuisessa rahapulassaan myi osansa Akateemisesta Suomalaiselle.
Menin siis toiveikkaasti Suomalaiseen ja etsiskelin Huckia aikani ensin käännöskirjoista ja sitten varmuuden vuoksi lastenkirjoista, mutta eipä löytynyt. Kysyin apua myyjältä, joka etsi kirjaa näyttöpäätteeltään, mutta eipä löytynyt sieltäkään.
Ja nyt paljastan suomalaisen kirjallisen kulttuurin synkän nykytilan, sen alhon skandaalimaisen syvyyden: Suomen suurimmassa kirjakaupassa ei ole ainuttakaan kappaletta tästä maailmankirjallisuuden ehdottomasta merkkiteoksesta tehtyä uutta suomennosta. Edellinen on 50 vuoden takaa, sitä edellinen miltei sadan.
Teos löytyi sitten Akateemisesta Kirjakaupasta, mutta sieltäkin myyjän avustuksella, tietokoneelta etsittynä ja käännöskirjallisuuden seinähyllyn etäisimpään nurkkaan piilotettuna. Omin voimin sitä ei sieltä löydä yksikään asiakas.
Bonnierille kuitenkin yksi piste, Otavalle pyöreä nolla ja iso häpeä siihen päälle. Molemmissa kirjakaupoissa on toki paljon yhteistäkin. Näkymää hallitsevat heti ulko-oven sisäpuolella Kimi Räikkönen ja hänelle vaihtoehdoksi valitut pohjoismaisten rikosromaanien kaikkialle levittäytyvät taskupainokset. Eivät Huck ja Jim olisi kyllä näiden väliin ahdettuina tunteneetkaan oloaan erityisen kotoisaksi.
Pertti Jokinen
Olet harvinaisen oikeassa, kaupallisuus menee ylitse kaiken. N-sana on se mikä pitääkin Lindholmin käännöksessä. Itse lopetin Hemingwayn lukemisen suomeksi, kun alkoi tökkiä. Ne pitäisi jonkun Lindholmin myös kääntää uudestaan. Samoin olen toivonut, että joku kääntäisi Jack Londonin tuotannon uudestaan, Heimo Pihlajamaahan on aloittanut, mutta löytyykö kustantajia?